Tervetuloa Pardonna's sivuille!
Kennel Pardonna's on pieni kotikennel Vantaalla, joka aloittelee parsonrussellinterriereiden kasvatusta. Kotona meillä on tällä hetkellä kolme narttua; emä ja sen kaksi tytärtä, joista nuorempi on vasta reilun vuoden ikäinen, joten kasvatustyö on ja tulee olemaan erittäin pienimuotoista. Isoa kenneliä en siis halua koskaa edes perustaa, joten pentueita tulee harvakseltaan hyvin suunnitelluista yhdistelmistä.
Pennut elävät kanssamme kodissamme ja näin tottuvat jokapäiväiseen elämään, kodin ääniin ja lapsiin jo ennen, kun muuttavat uusiin koteihin.

Olen Sari Huotari ja asun mieheni ja neljän lapseni kanssa Vantaan Pakkalassa. Olen elänyt koko ikäni, ihan lapsesta asti koirien kanssa, enkä oikein osaa edes elää ilman niitä.
Ollessani lapsi, meillä oli karjalankarhukoira, sen jälkeen pari sekarotuista, cokkeri, saksanpaimenkoira ja viimeisenä collie, joka oli minulla kun tapasin mieheni.

Kun Seri-collie päästettiin vihreämmille niityille, päätimme mieheni kanssa että ikinä ei enää koiraa, ei koskaan ja piste.
Syksy meni ihan kivasti, kuka sitä nyt sateessa olisi ulos edes halunnut lähteä? Mutta sitten pikkuhiljaa totuus alkoi nostaa päätään. Ei ollut enää pötköä jota sai halia ja rapsutella, ei lenkkiseuraa, ei leikkiin kerjääjää, ei ketään joka makasi jatkuvasti jaloissa... ei siis niin mitään. Toisin sanoen kuusihenkisen perheemme koti oli liian hiljainen ja tyhjä ilman koiraa.

Jälleen lähti kytemään ajatus koirasta. Kriteereitä alkoi kasaantua, olihan minulla kokemusta jos jonkinlaisesta hännänheiluttajasta, joten tiesin aika tarkkaan mitä tulevalta koiraltamme halusimme.
Emme halunneet suurta koiraa, myöskin kaikki rodut, joiden turkki vaatii suurempaa paneutumista, jäivät pois listalta. Halusimme kompaktin pienen koiran jolla on suuri persoona. Halusimme koiran joka olisi avoin, reipas ja rohkea, sopeutumiskykyinen ja aina valmiina kaikkeen ja kaikkialle.
Tutustuimme parsonrussellinterriereihin ja puolen vuoden jälkeen käänsimme autonnokan kohti Kurikkaa.

Takaiskuista huolimatta (auto melkein hajosi matkalla) saimme pikku-Donnan onnellisesti kotiin. Ensitöikseen se tutki koko talon ja kaikki nurkat, katsoi minua silmiin kuin sanoen että "tjahas, tällainen mesta", ja laittoi maate. Siinä se nukkui seuraavaan aamuun asti. Ymmärsin heti, että olin saanut todella fiksun pakkauksen.

Kun Donna tuli taloon, en edes haaveillut kasvatustyöstä. Donnan ensisijainen tehtävä oli (ja on edelleen) olla ystävä ja lenkkiseura, kainaloterapeutti ja rapsuttelukaveri joka jakaa niin ilot kuin surut. Ja tässä toimessa Donna onkin ollut mitä parhain koira ja ystävä.
Ajatus kasvatustoiminnasta nosti ensi kerran päätään, kun huomasin että omistan koiran joka on kaunis ja rodunmukainen, omaa upean luonteen ja toimii alkuperäistarkoituksessakin loistavasti, tunsin että Donnalla voisi olla jotain annettavaa rodulleen.

Nyt jännityksellä seuraamme mitä tämä fiksu ja ihana pakkaus jättää jälkeensä, sillä Donnan ensimmäinen pentue syntyi 31.10.2005 ja toinen 24.11.2006.

Olen käynyt Helsingin Seudun Kennelpiirin Terrierijaoston järjestämän Kasvattajan Peruskurssin 6-7.3.2004.
Kennelnimen Pardonna's, FCI hyväksyi 18.03.2005. Olen jäsen Suomen Kennelliitossa ja Parsonrussellinterrierit ry:ssä.